Kansainvälisten tutkimusten mukaan 84 % digitaalisista transformaatioista epäonnistuu. Vastaavaa tutkimusta ei liene Suomessa tehty, mutta uskaltaisin veikata lukemien olevan meilläkin samaa luokkaa - siitäkin huolimatta, että kesällä 2017 julkaistun digibarometrin mukaan pärjäämme kansainvälisessä vertailussa muiden Pohjoismaiden kanssa ns. “ihan hyvin”.

Joka tapauksessa korkea epäonnistumisprosentti on huolestuttava, sillä parhaillaan useat organisaatiot kilpailevat suuren murroksen ja jatkuvasti muuttuvan markkinan edessä. Seuraaminen ei riitä vaan on pystyttävä tuomaan ratkaisuja markkinoille nopeasti ja vastaamaan asiakkaiden muutostarpeisiin.

Mutta mitä epäonnistumisten taustalla on? Ainakin Suomessa olemme käytännönläheistä insinöörikansaa, teemme loistavia tuotteita ja olemme arjessamme hyvinkin digitaalisia pienestä pitäen. Käytämme suvereenisti mobiililaitteita, hyödynnämme mielellämme uusimpia palveluita, ja harva meistä haikailee enää lankapuhelimien tai pöytäkoneiden perään.  Uskaltaisin väittää, että me suomalaiset suorastaan pidämme digitaalisista palveluista.

Silti kun siirrymme vapaa-ajalta työpaikalle monen käsitys digitalisaatiosta muuttuu. Kärjistetysti: kunhan saamme kaikki työntekijät twiittaamaan, on digitalisaatio valmis. Digitalisaatio on kuitenkin loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin yksi viestintäkanava tai -palvelu.

Väittäisin digitalisaation olevan ennemmin jatkuvaa uteliaisuutta ja uskoa siihen, että asioita voi aina tehdä paremmin ja helpommin, myös työpaikalla.

TWIITTAA: 84% digitaalisista transformaatioista epäonnistuu. Miksi? @villelei vastaa.
 

Digitalisaatio ei voi olla pelkkä johdon tai yksittäisen yksikön hanke


Onnistuakseen digitalisaatio ei voi olla pelkkä johdon tai yksittäisen yksikön hanke. Wärtsilän Chief Digital Officer Marco Ryan on sanonut mielestäni hienosti, että digitaalisuus tulee valaa yrityksen työntekijöiden DNA:han. Digitalisaatio ei saa olla vain yhden yksikön, tiimin tai palvelun optimointia tai vain johdon unelma, ja siksi transformaatiohankkeissa erityisesti yrityskulttuurin johtaminen on tärkeää.

Mikään hyvä digitaalinen aie ei riitä, jos ruohonjuuritaso ei ole mukana tai pahimmassa tapauksessa vastustaa koko ajatusta.

Digitalisaatiota ei siksi ole ostettavissa pakettiratkaisuna, joka implementoidaan olemassa olevien rakenteiden päälle - on mahdotonta muuttua, jos ei ole valmis muuttamaan myös niitä kaikkein pinttyneimpiä toimintatapoja. Vanha sanonta siitä, kuinka kulttuuri syö strategian aamupalaksi on kulunut, mutta valitettavasti totta - digimuutoksesta riittää usein vielä iltapalaksikin.

“Kun professori skannailee itsekseen matkalaskukuitteja uuteen järjestelmään, ei suin surminkaan voida sanoa tuottavuuden kasvaneen, vaikka digitalisaatiota on selvästi ­tapahtunut. Osastosihteerin entisen työn tekee nyt vain korkeammin koulutettu ihminen. Elleivät työtavat muutu digitalisaation seurauksena, hedelmät jäävät korjaamatta. Tuloksena on vain pidemmälle teknistetty byrokratia.” - Pekka Leviäkangas

Digitalisaation tarpeellisuutta perustellaan usein taloudellisista näkökohdista, mutta kuten Pekka Leviäkangas Oulun Yliopistosta edellä kuvaa, pelkkä “digitalisaatio” ei vielä käännä yrityksen myyntilukuja nousuun. Tästäkin syystä yritys hankkia digitalisaatio valmiina pakettina on tuomittu epäonnistumaan - asenteiden ja toimintatapojen on muututtava samalla. On siis hyvä huomioida, ettei digitalisointi ole sama asia kuin digitaalinen transformaatio.

Tästä syystä muutos tapahtuu joka tapauksessa useimmiten hitaammin kuin nopeammin, niin turhauttavalta kuin se usein tuntuukin. On käytettävä aikaa sen ymmärtämiseen, mihin digitalisaatiolla pyritään ja kuinka se auttaa yritystä kasvamaan ja saavuttamaan se seuraava taso.

TWIITTAA: #Digitalisaatio ei voi olla pelkkä johdon tai yksittäisen yksikön hanke, sanoo @villelei 💎 @SalesforceFI
 

5 tapaa ajaa digitalisaatio päin seinää


1 - Kulttuuria ei johdeta


Kuten mainittua, kulttuuri on tyypillisin sekä yleensä myös suurin este digitalisaation tiellä. Muutosvastarinnan siirtäminen sivuun voi kuulostaa houkuttelevan helpolta vaihtoehdolta, mutta tällainen ratkaisu harvoin - jos koskaan - on se kaikista järkevin.

LUE MYÖS: Miten syntyy digitaalisen yrityksen kulttuuri?

Lääkkeeksi muutosvastarintaan kannattaa ennemmin soveltaa avointa viestintää, koulutusta sekä dialogin käymistä niiden henkilöiden kanssa, joita muutos koskettaa. Ihmisten on ymmärrettävä miksi asioita tehdään, tai muutoin voi olla vaikeaa seistä niiden takana. Tällöin fiksutkin ihmiset luisuvat ajattelemaan, että on helpointa vain jatkaa samaa rataa kuin aina ennenkin.

Avainsana: kärsivällisyys.
 

2 - Visio ei ole selkeä - tai sitä ei ole lainkaan


Muutoksen kärkeen tarvitaan aina visio, tai muuten toiminta lävähtää käsille eikä kukaan tiedä mitä ja miksi pitäisi tehdä. On siis pystyttävä tekemään päätös siitä, mitä halutaan olla ja mitä tavoitella. Ilman selkeää visiota lähdetään vain rakentamaan järjestelmiä koska kaikki muutkin tekevät niin.

Avainsana: määrätietoisuus.
 

3 - Epäonnistumisen pelko


Suomalainen pelkää tyypillisesti epäonnistumista. Meitä kiinnostaa mitä muut ovat meistä mieltä - “Suomi mainittu”, ja sitä rataa.

Moni projekti ajautuu päin seinää siksi, ettei kukaan uskalla avata suutaan epäkohdista enää siinä vaiheessa, kun hankkeeseen on jo upotettu kasapäin aikaa ja rahaa - homma viedään paikasta a paikkaa b, oli lopputuloksella väliä tai ei. Tässä yhteydessä käytetään joskus väärin sanaa sisu, kun kyse on ennemminkin väkisin tekemistä.

Lopputuloksena on vain sarja noloja tilanteita sekä vuorellinen kirjoitettuja tiedotteita siitä, kuinka hanke jälleen kerran myöhästyy ja ylittää budjetin. Mutta eikö olisi kaikkien kannalta järkevämpää välttää turhia kuluja, epäonnistua nopeasti ja mennä sisukkaasti eteenpäin?

Hallittu epäonnistuminen on ok, ja se kannattaa nähdä yhtenä oppimiskokemuksena muiden joukossa. Ratkaisuja riskin hajauttamiseen on helppo löytää esimerkiksi ketterämmistä toimintamalleista, joissa projektin etenemistä tarkkaillaan sovituissa pisteissä, ja seuraavat askelmerkit asetetaan sillä hetkellä olemassa olevan tiedon mukaan. On pystyttävä luopumaan ja mentävä eteenpäin kohti uusia hankkeita ja haasteita.

Avainsana: rohkeus.
 

4 - Kustannusten pelko


Vielä epäonnistumistakin enemmän suomalainen pelkää kustannuksia, jotka aiheutuvat epäonnistuneista projekteista, pieleen menneistä päätöksistä sekä huonoista valinnoista. Tämä on vähän ironista, sillä samaan aikaan useat projektit / hankkeet on menossa juuri tuohon suuntaan.

Muutosten tekeminen on aina kulu, mutta paikalleen jumittuminen se vasta tuleekin kalliiksi. Siksi kustannusten ja muiden hankaluuksien säikkymisen sijaan kannattaa esimerkiksi palkata pätevä ja rohkea CDO ja antaa hänelle tilaa ja mahdollisuus onnistua.

Avainsana: proaktiivisuus
 

5 - Asioita ei ajatella käyttäjän näkökulmasta


Yrityksissä sorrutaan helposti ajattelemaan pelkkää tulosta. Tuloksenteko huumassa ei  välttämättä muisteta mistä menestys lopulta kumpuaa. Siksi digitalisaatiota puuhatessa ei koskaan saa menettää näkymää käyttäjiin, eikä asiakaskokemusta voi unohtaa - oli asiakas sitten sisäinen tai ulkoinen.  

Siksi on pidettävä aina mielessä, että mitä tahansa järjestelmää tehdään loppuasiakasta varten - ei siksi, että “on aika digitalisoida”.

Avainsana: asiakaskokemus.
 

TL;DR


Mikä toi meidät tähän, ei todennäköisesti vie meitä enää seuraavalle tasolle. Siispä aloita vision rakentamisesta, ja panosta kulttuuriin. Uskalla myös epäonnistua - älä pelkää riskejä, vaan näe ne mahdollisuuksina oppia uutta. Aseta asiakas kaiken keskiöön, ja anna lopun rullata omalla painollaan.

LUE MYÖS:

LISÄÄ AIHEESTA:

State of IT 2017
IT Change Agent’s Handbook: 4 Steps to Lead a Digital Transformation
Culture Change Insights by Accenture