Tällä kertaa esitämme kiperiä kysymyksiä Esko Kilvelle, joka tunnetaan kansainvälisestikin arvostettuna digitaalisen työn tutkijana ja yrittäjänä. Ja mikä aihe sopisikaan paremmin uuden työn evankelistalle kuin työn tulevaisuus.

 

Q: Mikä on viimeisin teknologian mukanaan tuoma muutos työhösi?

 

💬 Viimeisin on ehkä hajautetut tietokannat eli block chaining -käytännön sovellukset. Näen, että olemme siirtymässä aikaan, jossa tiimit yhä useammin syntyvät tietyn tilanteen tai kontekstin ympärille. Tällöin monen eri ihmisen eri organisaatioista pitää pystyä työskentelemään yhdessä. Kontribuutioiden seuraaminen ja mallintaminen sekä palkitseminen onnistuvat käytännössä parhaiten hajautettujen tietokantojen kautta.

 

Q: Koetko olevasi early adapter eli otatko uusimmat teknologiat ensimmäisten joukossa käyttöön?

 

💬 En ehkä haluaisi käyttää tätä sanaa, koska istun työelämässä kolmella tuolilla: tutkijan, opettajan ja liikkeenjohdon neuvonantajan tuolilla. Tutkijana pitää muodostaa sekä itselle että muille selkeä kuva siitä, mitä tapahtuu. Tämä tarkoittaa, että pitää osata itse käyttää uusia teknologioita ja laajemmin ymmärtää niiden merkitystä sekä yhteiskunnallisesti että yritystasolla.

 

Q: Olet työskennellyt vuosina 2015–2016 Sitralla neuvonantajana. Mitä tähän Sitran työhön kuului?

 

💬 Sitran toimeksianto oli hyvin spesifi: tein heille raportin työn muutoksesta. Keskeistä työssä oli ymmärtää teknologiamuutosten aiheuttamia uhkia mutta myös avata niihin liittyviä mahdollisuuksia. Usein bisnesmallit ohjaavat meidän toimintatapojamme enemmän kuin teknologiat. Toisin sanoen ansaintamallien muutos on yhtä tärkeää kuin teknologian kehittyminen.

 

Q: Jos katsot taaksepäin työuraasi, osaatko sanoa, kuinka sinusta on tullut sinä?

 

💬 Elämässäni on ollut paljon onnellisia sattumia. 1980–90-luvun vaihteessa minulla oli tilaisuus olla Yhdysvalloissa. Siellä seurasin internetin nousua ja tapasin useita sen ajan avainhenkilöitä, jotka vaikuttivat oleellisesti omaan ajatteluuni. Siitä lähtien olen seurannut verkostoteknologioiden ja tietotyön problematiikkaa, ja niissä tapahtuvia muutoksia.

 

Q: Miltä maailma näytti 2000-luvun alussa, kun aloitit yrittämisen?

 

💬 Moni asia on tänään eri tavalla. Silloin oli selkeä jako yritysten ja koulutuksen välillä. Meillä oli myös selkeä jako, miten suuret yritykset tekevät asioita. Tänään olemme tilanteessa, jossa pieni yritys pystyy tekemään saman, mikä aikaisemmin vaati suuren yrityksen. Nyt elämmekin ihan erilaista mahdollisuuksien demokratisoitumisen aikaa kuin silloin.

 

Q: Puhut usein koulutuksen muutoksesta. Sinun mukaasi oppiminen ja koulutus ovat aiemmin tapahtuneet työn ulkopuolella, mutta nyt ne tapahtuvat yhä enemmän työssä. Kuinka pitkällä tämä kehitys on mielestäsi Suomessa?

 

💬 Olemme vasta alkuvaiheessa. Mehän tulemme siitä maailmasta, jossa ihminen ensin opiskeli ja sitten pyrki hakemaan opiskeluja vastaavaa työpaikkaa. Nyt haetaan ensin työpaikkaa, joka vastaa sitä elämänpiiriä, mihin haluan mennä, ja sen jälkeen haemme koulutusta, joka tukee sitä työtä. Tavallaan työn ja koulutuksen/oppimisen välinen suhde menee melkein päälaelleen.

Yhteiskunta ei enää pysty kouluttamaan yksilöitä samalla tavalla turvalliseen työpaikkamaailmaan, mihin pystyttiin silloin, kun työpaikat olivat staattisia ja pitkäkestoisia ja kompetenssit selkeästi kuvattavissa. Tuolloin ihminen oli kuin koneen vaihdettava osa ja kone määritteli, minkälaisia kompetensseja sen pyörittämiseen tarvittiin. Kun työ on luovaa ongelmanratkaisua, ei kompetensseja pystytä etukäteen määrittämään. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yksi ihminen on kompetenssimielessä väärä yksikkö, sillä ihmisten välinen vuorovaikutus määrittää osaamisen.

 

LUE MYÖS ► #FutureOfWork: Kaikki on turhaa paitsi insinöörikoulutus — eikä sekään ole kovin tärkeää

 

Q: Oletko sitä mieltä, ettei Suomi kansakuntana ole varautunut elinikäisen oppimisen vaatimukseen?

 

💬 Olen täysin samaa mieltä. Vaikka oppimisalueella tapahtuu muutoksia, on aikuisen yhä liian kallista ja vaikeaa päästä hakemaan lisää osaamista. Olemme kuitenkin hyvällä tiellä. Rakenteet vain muuttuvat hitaasti ja olemme noin 10–20 vuoden muutossyklissä. Kysymys on se, onko muutos tarpeeksi nopeaa vai pitäisikö sen edetä nopeammin.

 

Q: Miten yritykset ovat ymmärtäneet jatkuvan oppimisen tarpeen?

 

💬 Eivät oikeastaan vielä ollenkaan. Yritykset haluavat lahjakkaita ja osaavia ihmisiä tekemään tuottavaa työtä ekasta päivästä alkaen. Minusta tämä on mahdotonta. Samalla tavalla näen mahdottomaksi sen, että puhumme jostain olemassa olevasta osaamisesta. Työn, tilanteiden ja asiakkuuksien muuttuessa työn ja oppimisen tulisi olla sama asia. Työssä pitää olla reflektiivisiä rutiineja, toisilta oppimista ja vuorovaikutusta sekä ennen kaikkea tavoitteellista pohtimista siitä, millaisten kysymysten kanssa ollaan tekemisissä ja millaisiin kysymyksiin meillä on vastauksia - ja mihin meillä ei ole vastauksia.

 

Q: Mitä pitää ottaa huomioon, kun ajatellaan yritystä koulutustoimijana?

 

💬 Ensinnäkin yhtäkään aikuista ei kiinnosta oppia asioita, jotka eivät ole hänelle merkityksellisiä. Meillä ei myöskään ole sellaista traditiota, että opettaisimme ihmistä oppimaan. Onkin helpompi oppia jokin taito kuin oppia oppimaan. Tämä taas tarkoittaa suunnan valintaa ja valintoja siitä, mitä tulee toivottavasti tapahtumaan viiden vuoden kuluttua.

Meidän aikajänteemme ovat kuitenkin hyvin lyhyitä ja siksi organisaatioiden menestys on aika lyhytjänteistä. Jos organisaation tilanne muuttuu viiden vuoden kuluttua, muuttuvat osaavat ihmiset osaamattomiksi. Tai osaamisesta ei ole hyötyä. Tämän takia oman osaamisen arvo ja vaaliminen jatkuvan oppimisen kautta on yksilön uusi kansalaisvelvollisuus. Tätä meillä ei vielä ole.

 

Q: Aikaisemmin hyvät työntekijät saivat palkinnoksi koulutusmatkoja. Onko tällainen ajattelu vanhanaikaista?

 

💬 Näen, että koulutus on osa kysymys-vastaus-prosessia. Koulutukseen pitää mennä silloin, kun se vastaa niihin kysymyksiin, joita on esitetty ennen koulutuksen alkua. Osa vastauksista on olemassa organisaation sisällä, osa löytyy kaupallisten koulutusyritysten kautta ja osa akateemisessa maailmassa. Pääsy kaikkiin näihin kolmeen olisi avainasia.

 

Q: On yhtä lailla yksilön oikeus ja yksilön vastuulla kouluttautua uudelleen. Millainen yhtälö toimii parhaiten, jos yksilö haluaa kouluttautua uudelleen ja yritys näkee, että tarvitaan uudenlaista kompetenssia?

 

💬 Salesforce Akatemia on hyvä esimerkki uudelleen kouluttautumisesta. Mutta näen, että kouluttautuminen on sanana pätevä vain Salesforce Akatemian kaltaisissa yhteyksissä.

Kouluttautumisen lisäksi voidaan puhua oppimisesta. Oppiminen on yhtä lailla vastausten hakemista Googlen kautta, YouTube-videoiden katsomista kuin kursseilla käymistä. Silloin oppiminen on elämänasenne ja tapa suhtautua asioihin eikä mikään prosessi, jolla on alku ja loppu.

 

LUE MYÖS ► Työntekijöiden kouluttaminen – kulu vai investointi?

 

Q: Millaiset taidot korostuvat työelämässä kymmenen vuoden päästä?

 

💬 Kun astutaan työelämään, opitaan tiettyjä teollisen ajan mekanismeja. Yksi näistä on se, miten tehokkuus skaalautuu toiston kautta. Mitä enemmän teemme samaa asiaa, sitä pienemmät ovat marginaalikustannukset. Tämä on lähtenyt siitä ajatuksesta, että toisto on hyvä asia: opimme jotain, kun toistamme sitä.

Tänään olemme tilanteessa, jossa kaikki tekeminen perustuu yhä enemmän tietokoneisiin. Tietokoneessa toisto ei ole yhtään sen halvempaa kuin kertaluonteiset ratkaisut. Eli räätälöinti ei ole yhtään sen kalliimpaa kuin toisto.

Väitän, että meidän keskeinen kykymme on yhdistää tietokoneiden maailma ja luovan taiteilijan ote siihen, mitä teemme. Meidän tulee siis ymmärtää tilanteet paremmin ja olla paremmin niissä läsnä sekä ymmärtää, mikä kussakin tilanteessa on kysymys-vastaus-prosessi.

 

Q: Tämä tarkoittaa isoja muutoksia yksilötasolla ja lisäksi koskettaa kaikkia toimialoja ja työtehtäviä?

 

💬 Kyllä näen, että se on iso trendi, joka koskettaa meitä kaikkia. Silloin tullaan siihen, että mahdollisuudet demokratisoituvat. Kun puhutaan tietotekniikasta ja ihmisestä yhdessä, puhutaan samalla laskentatehosta sekä rationaalisen ajattelun ja päätöksenteon maailmasta. Ja lisäksi siitä luovasta vuorovaikutuksesta, mikä syntyy ihmisten kohtaamisissa.

 

Q: Työelämä on käynyt läpi monia vallankumouksia: Ensimmäinen teollinen vallankumous toi koneet tuotantoon. Toinen sähköisti koko läntisen maailman. Kolmas vallankumous pohjautui digitaalisten teknologioiden esiinmarssiin. Nyt eletään neljättä teollista vallankumousta, jossa teknologia sulautuu yhteiskuntaan ja arkeen yhä syvemmin, ja maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Mitä mieltä olet tästä yleisestä kehityksen kuvauksesta?

 

💬 Tutkijana olen vähän eri mieltä tästä nelijaosta. En näe, että sähkö olisi ollut vallankumouksellista - verrattuna aiempaan energiavallankumoukseen. Ajattelen niin, että on kaksi teollista vallankumousta: Ensimmäinen aloitti tehdasmaailman 100–150 vuotta sitten. Toinen vallankumous on tapahtumassa nyt. Eli minusta esittämäsi kakkos- ja kolmoskohdat eivät ihan ole ansainneet paikkaansa vallankumoustermin alle. Mutta siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että olemme tänään vallankumoustilanteessa.

 

Q: Onko muutos oikeasti nyt nopeampaa kuin koskaan ennen vai onko se vain harhaa?

 

💬 On ja ei. Jos ajattelemme työtä, niin se on aina ollut ja tulee aina olemaan sama asia: toisten ihmisten ongelmien ratkaisua. Nyt voimme ratkoa ongelmia geneerisellä tasolla. Esimerkiksi  Henry Fordin lähestymistavassa tuote on on kaikille yhtä sopiva, vaikkei se ole kenellekään täysin sopiva. Toinen lähestymistapa on siirtyä geneerisistä ratkaisuista kontekstuaalisiin ratkaisuihin, jolloin keskeistä on se, miten määritellään ongelma kussakin tilanteessa ja minkä uusien teknologioiden avulla se voidaan ratkaista. Tässä tulemme samanlaiseen teknologiseen murrokseen kuin mitä olivat polttomoottori ja liukuhihna.

 

Q: Millainen maailma häämöttää murroksen päässä?

 

💬 Ajatellaan vaikka meidän verotustamme. Yritysverotus toimii niin, että hoidan tuloista ensin kulut ja palkat ja verot. Yksityinen ihminen maksaa tuloista ensin verot ja sitten mahdolliset palkat. Olemme siis sisäänrakentaneet sellaisia kuvioita, jotka tekevät työmarkkinoista hyvin vaikeasti toimivat siinä maailmassa, missä meidän pitäisi luoda enemmän taloudellista toimeliaisuutta. Yrityksen ja yksilön välinen raja, mihin olemme jo tottuneet, on valitettavasti vanhanaikainen.

 

Q: Oletko tutustunut uusiin alustoihin, joilla tarjotaan  joukkoistamis- tai kevytyrittäjäpalveluita, kuten Ukko.fi?

 

💬 Uskon, että nämä ovat kiinnostavia airuita siihen, mihin suuntaan olemme menossa. Ongelma on se, että lainsäädäntö pakottaa huomioimaan sekä yritykselle kuuluvat velvoitteet että yksilön velvoitteet. Nyt molemmat tulevat kevytyrittäjälle. Eli ongelman kuvaus on oikea, mutta ratkaisu siihen on väärä. Sen sijaan meillä pitäisi olla sekä lainsäädännöllinen että eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan vaikuttava rakenne, joka hyväksyisi sen, että yrittäjän ja palkansaajan väliin syntyisi kolmas tapa tehdä työtä. Tämän mahdollistaminen on yhteiskunnallisesti keskeinen kysymys. Eikä politiikka ole vielä edes hiffannut, että tällainen mahdollisuus voisi olla eikä sille oikein ole nimeä.

 

Q: Voisiko minulla yksilönä olla monta projektia ilman, että olen mihinkään yritykseen sidottu vai mitä se voisi käytännössä tarkoittaa?

 

💬 Tuo on yksi esimerkki. Nythän on jo no-brainer se, että on useita työuria peräkkäin. Keskeinen kysymys on nimenomaan se, jos voisikin olla monia merkittäviä työuria samanaikaisesti. Tämä on vähän samanlainen asian kuin joskus 30 vuotta sitten, kun monella yrityksellä oli oma mainostoimisto. Sitten mainostoimistot ulkoistettiin ja yksi syy tälle oli se, että luovuus lisääntyy, jos on useampia asiakkaita. Oma väitteeni on se, että oppiminen paranee huomattavasti, jos on useita asiakkaita. Toisin sanoen jos on vain yksi yritys osaamisen jakelukanavana, on oppiminen hitaampaa kuin jos on useampia osaamisen investoinnin jakelukanavia.

 

Q: Mitä tämä tarkoittaa yrityksille toimijoina?

 

💬 Yrityshän on tärkeä osa teollista historiaamme, koska se mahdollisti suuret finanssi-investoinnit ja pitkäkestoisen arvonluonnin. Tavallaan osakeyhtiö formaattina loi meidän hyvinvointiyhteiskuntamme. Vaikka yritys yhä jatkossakin tulee olemaan tärkeä, tulee uusia yritysmuotoja ja ennen kaikkea kevyempiä, nopeampia rakenteita. Näissä nimenomaan blockchain-teknologiat mahdollistavat sen, että useammat ihmiset saattavat tulla yhteen tekemään projektia tavalla, jossa insentiivirakenne on oikeudenmukainen.

 

Q: Olet todennut, että menestyneimmät yritykset ovat alustoja, jotka luovat ekosysteemejä verkossa ja toimivat vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja kumppaneiden kanssa. Mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa?

 

💬 Ajatellaan, mitä teknologia tänään käytännössä tekee eli mikä on käynnissä olevan teollisen vallankumouksen keskeinen sisältö. Siinä näkyy kaksi isoa trendinomaista asiaa. Yksi on se, että kommunikaatio, joka aikaisemmin oli kallista ja vaikeaa, on nyt halpaa ja korkeatasoista. Samalla kykymme koordinoida asioita - joka myös oli vaikeaa ja kallista - on nyt helppoa ja halpaa. Minun ei tarvitse tehdä asiaa itse, jos tiedän jonkun, joka tekee saman asian halvemmalla ja tehokkaammin kuin minä. Se, mitä aikaisemmin kutsuttiin alihankinnaksi tai toimittajasuhteeksi, muodostuu suhteeksi, jossa minä linkkaan toimijoita omien asiakkaideni kanssa. Ja tämä perustuu mun kykyyn suodattaa, käsitellä ja tuottaa dataa. Arvoketjut ovat muuttumassa arvoverkostoiksi, joissa yhä useammin organisaatiot haluavat olla alustatalouden toimijoita. Tällöin puhutaan myös moneen suuntaan menevistä markkinoista: meillä voi olla monia asiakkaita ja monia toimittajia, joita me voimme yhdistellä. Näin luomme samalla tilannekohtaisempi suhde näiden toimijoiden välille.

 

Q: Tuleeko sinulle mieleen hyviä esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat jo pystyneet mukautumaan uuteen maailmaan?

 

💬 No-brainer-esimerkkeinä Amazon ja se, millä tavalla se on vaikuttanut tavarakauppaan. Ja miten Spotify on vaikuttanut musiikkibisnekseen. Suurin osa esimerkeistä on alustatalouden toimijoita: Baidu, Tencent, Alibaba - nämä toimijat ovat näyttämässä, miten teknologiaa voidaan parhaimmillaan hyödyntää.

 

Q: Voisiko Supercell olla hyvä esimerkki siitä, miten tiimit toimivat?

 

💬 Itse asiassa Supercell on hyvä esimerkki, jos ajatellaan, mitä heidän tiiminsä todellisuudessa tekevät töissä. Ne eivät kysy pomolta, mitä pitäisi tehdä, vaan ne seuraavat, miten pelejä pelataan. Jos nähdään, että useat pelaajat jäävät jumiin jossain kohtaa peliä, on se selkeä esimerkki siitä, että jotain pitäisi tehdä. Jos ei pelaaja pysty pelaamaan peliä, ei se myöskään osta uusia pelivälineitä. Työntekijän suhde on näin ollen asiakkaaseen ja asiakkaan tapaan käyttää tuotetta - eikä esimieheen.

 

Q: Onko start-up-yhteistyö mielestäsi oikeasti hyödyllistä ison yrityksen näkökulmasta?

 

💬 Start-up-maailmahan on valtavan hyödyllinen ja Slush on upea ilmiö. Meidän pitäisi kaikkien olla kiitollisia siitä, että ihmiset käyttävät aikaansa ja rahaansa kokeillakseen jotain. Meidän pitäisi olla kiitollisia myös siitä, ettei osa näistä asioista onnistu. Jos kaikki onnistuisi, emme kokeilisi tarpeeksi. Start-upeissa ja Slushissa näkyvän laista riskinottoa pitäisi olla enemmän.

Perinteinen yritys pyrkii todistamaan, että ollaan oltu oikeassa: budjetit on laadittu oikein ja strategia on oikea. Start-up taas pyrkii osoittamaan, että on oltu väärässä. Niissä haetaan sitä, miten asioita pitäisi edistää, kun taustaolettamukset eivät olleet oikeita. Aina start-upin ja perinteisen yrityksen ei kuitenkaan ole helppoa tehdä yhteistyötä. Start-up-logiikan tuominen oman organisaation viereen vaatii paljon taitoa.

 

Q: Millaisia pelkoja ihmisillä on työelämässä tällä hetkellä ja miten näitä pelkoja voisi lievittää?

 

💬 Aiheellinen pelko on tietysti se, että osa työtehtävistä on kuvattu niin, että niissä ihmisen korvaaminen roboteilla on äärimmäisen helppoa. Toisaalta voidaan todeta, että ihmiskunnan kehitys on aina ollut sidoksissa työvälineiden kehittymiseen. Laajasti ajatellen voisi sanoa, että ihmiset ovat tänä päivänä fiksumpia siksi, että heillä on käytössään fiksumpia työvälineitä. Tässä mielessä on vielä näkemättä, miten teknologia voi tukea ihmiskeskeistä ja inhimillistä ihmisten arvonluontia. Elämmekin nyt sitä aikaa, jolloin työpaikkoja häviää enemmän kuin niitä syntyy. Meidän pitäisi pikaisesti päästä ymmärtämään työelämää näistä uusista lähtökohdista, joista olemme tänään puhuneet.
 

LUE MYÖS ► Viekö tekoäly työt seuraavaksi markkinoinnilta?

 

Q: Mikä on mielestäsi Suomen suurin haaste tässä muutoksessa?

 

💬 Teen aika paljon työtä Kaukoidässä ja kyllä oppimisen nopeus siellä on lähes kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Olemme yksinkertaisesti liian hitaita. Se liittyy siihen, että meidän hyvässä konsensus-yhteiskunnassamme, jossa joku voi aina sanoa, että ei käy minulle. Kehitys pysähtyy aina siihen.

 

Q: Miten suomalaiset yritykset ja valtio voisivat lähteä ratkaisemaan tätä?

 

💬 Ymmärtämällä paremmin käynnissä olevaan vallankumoukseen liittyviä mahdollisuuksia. Ei mietitä niinkään sitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaan mietitään, mitä tänään tapahtuu. Ja ottamalla vahvemmin ihmistä, luontoa ja ekosysteemiä korostava näkökulma. Miettimällä enemmän sitä, millaista yhteiskuntaa oikeasti haluamme rakentaa eikä niinkään sitä, mitä teknologia voi mahdollistaa.

 

Q: Pohjoismaisessa työkulttuurissa pidetään huolta työntekijöistä. Se on maailman mittakaavassa aika poikkeuksellista ja kansainvälinen kilpailu tuo muutospaineita. Luuletko, että tällainen pohjoismainen malli tulee säilymään?

 

💬 Pohjoismaisella mallilla on monta sisältöä, joista yksi on se, että pyritään konsensuksessa sopimaan asioita. Luulen, että tällaisessa kolmikantamaailmassa tulee tapahtumaan aika lailla muutoksia. Hyvinvointiyhteiskunta pitää ehdottomasti säilyttää. Kysymys on, miten koulutuksen ja sairaanhoidon maksaminen hoidetaan tulevaisuudessa.

 

Q: Olemme käyneet läpi aika isoja asioita, joiden ajatteleminen voi olla raskasta. Miten sinä rentoudut ja saat ajatukset pois työstä?

 

💬 Kaikki ihmisten kohtaaminen ja keskustelut energisoivat minua. Suomalaisuudessa käsittämätön etuoikeus on puhdas luonto. Se, ettei kuulu mitään muuta kuin linnunlaulua ja luonnon ääniä, on yksi rikkauksista, joka toivottavasti säilyy sellaisenaan kaikille.

 

Q: Mitkä asiat ovat sinusta yrityksille tässä murroksessa kaikkein tärkeimpiä?

 

💬 Uskon, että jokainen organisaatio joutuu ottamaan kantaa alustatalouden haasteisiin. Toisin sanoen miettimään, kenen kanssa ollaan liikkeellä, kuka haluaisi olla meidän kanssamme ja osa meidän arvoverkostoamme. Eli arvoketjut ovat muuttumassa arvoverkostoiksi.

 

Toinen asia on se, miten suhtaudumme dataan. Jokainen organisaatio on jo tänään datatoimija. Kyse on siitä, miten keräämme ja jalostamme dataa ja miten sen perusteella luodaan uutta arvoa. Eli jos asiakas antaa dataa, niin mitä hän saa takaisin. Eli mikä on tässä tapauksessa fair deal. Datakeskeisyys tulee voimakkaasti korostumaan.

 

Kolmas asia on älykkäät teknologiat. Työ on oikeastaan aina ollut sitä, että työkalujen avulla ihminen pystyy parempaan kuin ilman niitä. Aiemmin se oli fyysisten esineiden nostamista tai siirtämistä. Nyt on kysymys älystä eli siitä, miten työkalut tekevät minusta älykkäämmän.

 

Q: Mikä sinusta on älykkäintä juuri nyt?

 

💬 Kaikista älykkäimpiä ovat sellaiset asiat, jotka auttavat ihmisiä olemaan enemmän ihmisiä toisilleen. Eli miten äly luo sellaisia asioita, jotka liittyvät enemmän empatiaan, tunteisiin ja kohtaamisiin. Tässä on kaikkein suurin äly.
 

Kuuntele podcast:
 

Älyradio-podcast löytyy myös SpotifystaSoundCloudistaiTunesistaPodbeanista ja Suplasta.


Tykkäsitkö tästä? Siinä tapauksessa kokeile myös muita Q&A-artikkeleitamme:


Q&A: Kirsti Laasio, HappyOrNot - Maailma valloitetaan rohkeudella, mutta miten?

Q&A: Antti Koskelin — Millaista on tulevaisuuden hissimusiikki?

Q&A: Anna Salmi, Stockmann — Mikä on tärkeintä muutosjohtamisessa?

Q&A: Antti Merilehto — Millaista tekoälyosaamista Suomessa kaivataan?

Q&A: Tekoäly — miksi juuri nyt, Richard Socher ja Nicola Morini Bianzino?

Q&A: Aaron Frank - Miten teknologian trendit muokkaavat huomispäivän bisnestä?

Q&A: Missä olet, digitalisaatio? Petteri Poutiainen haastattelussa YLE Puheella

Q&A: Anni Ronkainen, CDO, Kesko - kuinka pelosta päästään optimismiin?