Tekoälymarkkinoiden ennustetaan kasvavan huimasti. Kaikkia vastauksia otsikossa esittämääni kysymykseen minulla ei ole. Muutama idea olisi kuitenkin, mistä voisi aloittaa.

Kesäkuussa julkistetun Digibarometrin mukaan Suomen tekoälytutkimuksen kärki on kyllä terävä mutta kapea: Tekoäly-yrityksiä on noin 350 (0,2 prosenttia yrityskannasta), joista lähes puolet on pieniä, korkeintaan kymmenen henkilöä työllistäviä. Tutkijoita yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa on noin 400.
 

Kuuntele, kannusta ja anna unelmille tilaa


Sain äskettäin kutsun hackathoniin, jossa pääsin antamaan eritaustaisille osallistujille tehtävän: keksikää konkreettisia käyttökohteita kuvantunnistusteknologialle (Salesforce Einstein Vision). Puolessa tunnissa syntyi lukuisia mielenkiintoisia ideoita. Kokemus vakuutti minut entisestään siitä, että suomalaiset ovat ideoija- ja keksijäkansaa. Se on meidän vahvuutemme.

Vahvuuttamme pitää vaalia. Nyt tarvitaankin sitä, että ideoijille annetaan mahdollisuus ja heidän ajatuksiaan kuunnellaan sen sijaan, että ne lytätään heti alkuunsa. Olen kirjoittanut  aiemminkin, että työntekijöille pitää antaa lisää valtaa muun muassa  organisaatioon kertyvän asiakasdatan jalostamisessa. Kovin kummoisia koodaritaitoja ei  enää välttämättä tarvita, sillä sovelluskehittämiseen on tarjolla valmiita malleja. Pilviteknologia on omiaan tekemään kehittämisestä nopeampaa ja luovempaa.

Tekoälyä ei pidä ajatella peikkona. Yksinkertaisimmillaan se on ensin ihmisen oivallus, tiedon yhdistämistä, ja sitten uusia oivalluksia koneen tekemänä.

Isoja haasteitakaan ei pidä karttaa. Suomalainen tekoälytutkija Timo Honkela sairastui parantumattomaan syöpään ja päätti testamentata osaamisensa maailmanrauhan edistämiseen. Sisareni, jonka pojalla on diabetes, on päättänyt löytää uuden tavan sairauden hoitamiseen.

Heillä kummallakin on unelma.

Kannustusta ja ohjausta tarvitsevat myös autotallikeksijät ja koneitaan virittelevät mopopojat ja -tytöt. Heillä on intoa, joka voidaan valtion ja yritysten yhteisvoimin valjastaa datan ja tekoälyn oppimiseen ja hyödyntämiseen. Jokainen vanhempi ja opinto-ohjaaja puolestaan rohkaiskoon peruskoulun päättävää nuorta opintopolulle, jossa sovelletaan tekoälyä ja koneoppimista.

Suomesta löytyy paljon loistavia esikuvia nuorille, otetaan vaikka suomalainen peliteollisuus, joka on mielestäni uuden sukupolven teknologian suomalainen keihäänkärki.
 

Tarvitsemme toisiamme


Vaikka Suomen tekoäly-yritykset näyttävät vielä numeroina vähäisiltä, on maassamme kuitenkin myös menestyneitä teknologiayrityksiä, jotka jo nyt satsaavat tekoälyyn. Kun näkökulmaa laajentaa, huomaa, että muun muassa Kone, Wärtsilä, Valmet, Metso ja Cargotec muodostavatkin jo leveän tekoälykärjen.

Tätä kärkeä voidaan entisestään leventää ekosysteemiajattelulla. Pienet yritykset tarvitsevat isoja ja toisinpäin, yritykset tarvitsevat tutkijoita ja vice versa. Yhtenä hyvänä askeleena näen mm. tuoreen tekoälyohjelman, jota johtaa entinen Nokia-johtaja Pekka Ala-Pietilä.

Miten tekoälyn ympärille kehittyvä verkosto saadaan kasvamaan? Osin se kasvaa orgaanisesti, kun yritykset havahtuvat tekoälyn mahdollisuuksiin ja hakevat kumppaneita. Julkisen vallan hankkeita tekoälyohjelman ohella on muun muassa Team Finland Augmented Intelligence -kampanja, joka kannustaa yrityksiä hyödyntämään tekoälyn mahdollisuuksia ja lisäämään alan osaamista Suomessa.

Suurten toimijoiden kumppanuudesta  oivallinen esimerkki on Salesforce Einsteinin ja IBM Watsonin välinen integraatio, joka on ollut merkittävä uutinen yrityksille jotka hyödyntävät molempia teknologioita, esim. Kone.
 

Suomeen oma tekoälypalkinto


Teknologiateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa esitti keväällä, että suomalaispäättäjät olisi passitettava tekoälyn maanpuolustuskurssille. Sellainen on tällä tietoa tulossa syksyllä. Toivottavasti kurssille on tunkua.

Minä puolestani ehdotan, että tasavallan presidentti alkaa myöntää tekoälypalkintoja nykyisten kansainvälistymispalkintojen rinnalla. Arvovaltainen palkinto kiinnittäisi kansalaisten huomion tekoälyyn ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Kasvava mielenkiinto loisi myös laajaa pohjaa keskustelulle siitä, mitkä ovat ihmiselon ja yhteiskunnan kannalta niitä tekoälyn kriittisiä käyttökohteita, jotka tulisi asettaa julkisen valvonnan piiriin.

Oma visioni on, että kun joku missä maailmankolkassa tahansa huomaa tarvitsevansa tekoälyn osaajaa, hän tietää soittaa Suomeen.

Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä, jotta soittoja tulisi solkenaan? Jaa ideasi vaikkapa Twitterissä: @poutiainen.